Pilvisen kelin jatkuessa päätimme lähteä varhain liikkeelle kohti Al-Abraq. Päästyämme perille kohtasimme ikäväksemme melkoisen määrän metsästäjiä. Tilanteen kärjisti vielä yksi röyhkeä metsästäjäporukka, joka ajeli ammuskelemassa lintuja keitaan aitojen sisäpuolella. Onneksi meidän läsnäolo hieman rauhoitti heidän puuhia ja lopulta hekin siirtyivät aitojen ulkopuolelle. Silti oli aika karseaa katsella ja kuvailla lintuja, kun toiset ampuivat kaikkea mikä lensi.
Suttuinen keli oli "pudottanut" lintuja muutolta aivan mielettömästi. Tällaista pikkulintujen määrää en ollut missään aikaisemmin nähnyt. Koska lintuja oli runsaasti ja vielä taivaskin pilvinen päätin ryhtyä kuvaamaan lintuja todenteolla. Aika kului kivasti kuvaillessa kivikkosatakielijä ja ruostepyrstöjä.
Kuvauksen keskeytti poikien huuto "Pennatus". Kaunis tunmanmuodon pikkukotka pyöri hetken aivan meidän päällä, kunnes lähti liukumaan kohti aavikkoa. Onneksi suuntasi aavikolle, jotta metsästäjät eivät päässeet paukuttelemaan. Päivän edetessä lähdimme kiertämään keidasta. Lintuja riitti todella paljon, mutta valitettavasti myös ammuttuja kituvia lintuja tuli vastaan. Jouduimme lopettamaan useamman yksilön.
Jouni löysi keitaan reunalta kääpiökertun, jonka johdosta keräännyimme kasaan. Lintu kuitenkin teki katoamistemput. Etsinnän keskeytti aavikolla noussut hiekkamyrsky. Aika ripeään tahtiin päätimme siirtyä auton suojaan. Hiekkamyrsky oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus,mutta onneksi kyseessä ei ollut mikään aivan älytön myrsky. Iltapäivällä ilma alkoi seljetä ja pääsimme jatkamaan retkeilyä.
Kierrellessämme reunapeltoja löytyi ensin yksi ja lopulta kaksi basrankerttua. Linnut liikkuivat jännästi puissa ja välillä jopa pelloilla. Mukavaa toki oli, että linnut päästivät meidät kuvausetäisyydelle ja luonnollisesti ruutua alkoi syntyä. Aikamme kuvattuamme jatkoimme matkaa, mutta pitkälle emme päässeet. Jouni oli nyt löytänyt mielenkiintoisen kultarinnan, jossa oli raman piirteitä. Kovan taputukset jälkeenkään linnut identiteetti ei meille aivan auennut. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin kummallisesti käyttäytyvä vaaleakultarinta, joka ei kertaakaan "pumpannut" pyrstöään edestakaisin. Itseasiassa lintu heilutti pyrstöään vaakatasossa sivulta toiselle.
Kultarintacasen jälkeen jatkoimme kiertelyä, kunnes huomasin puussa istuvan pedon. Pojat saivat linnun nopeasti kiikareihin ja nyt alkoi tapahtua. Lintu oli varpushaukkalaji, mutta mikä? Äkkiä lintu lennähti, mutta onneksi laskeutui toiseen puuhun. Nyt linnun identiteetti paljastui - arovarpushaukka! Lintu antoi hetken vielä itseään katsella, kunnes otti siivet alle. Pitkä päivä oli saanut upea lopetuksen.
Hämärtyvässä illassa yritimme vielä aavikkokehrääjää, mutta yritys ei tuottanut tulosta. Toisaalta aavikolla tähtitaivas on kyllä todella hieno näky. Hotellille palasimme hieman ennen kymmentä ja takana oli tiukka 17 tunnin retki. Oli siis aika mennä nukkumaan.
Aamulla lähdimme jälleen Al-Abraq:n. Paikalle oli saapunut myös brittiläisryhmä, jonka oppaana Pekka toimi nyt. Linnut olivat kirkkaan yön jäljiltä lähes kadonneet. No päätimme kuitenkin kierrellä paikkoja, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Puolenpäivän aikoihin päätimme poistua paikalta, koska olimme päättäneet käydä katsomassa Irakin vastaista rajaa. Raja oli vahvasti varustettu, joten rajaloukkausta ei päässyt syntymään.
Retkemme viimeiseksi kohteeksi valitsimme Doha Spit:n upeat kahlaajarannat. Lintuja oli jälleen runsaasti ja opeteltava riitti. Minua erityisesti kiinnostivat ylänkötyllin eri puvut ja tietenkin paikalla pyörineet tiirat. Itseasiassa paikalla havaitsimme 6 lajia eri tiiroja, joten katseltavaa riitti.
Pimeän tullen palautimme auton kentälle ja painiminen taksilla hotelliin. Oli tullut aika pakata kamat. Aamulla takaisin Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti