Ensimmäiset amerikkalaiset myrskyn silmässä

Tuuli oli voimistunut myrskyksi yön aikana ja heräsin muutamaan otteeseen ikkunoiden paukkeeseen. Hetken mietittyäni laitoin sukkani ikkunoiden väliin ja näin niiden pauke lakkasi. Aamulla myrsky jatkoi luonnon riepottamista ja ensimmäiset askeleet otettiin kunnon trooppisessa kelissä. Vettä ja tuulta sai aistia ihan toden teolla. 

Ensimmäiseksi menimme Paul da Praian, mutta emme havainneet liejukanaa ja silkkihaikaraa kummoisempaa. Jatkoimme matkaa satamaan, mutta näkyvyys oli todella karsea. Muutamia lokkeja kyyhötti satama-altaassa ja ensimmäiset kaksi valkoperäsirriä lensi jostain eteemme. Myös yksittäinen pikkukuovi lensi ohitsemme, mutta valitettavasti yksilö oli Euroopan kantaa. 

"Aamun ankeutta"

Paul da Praia:n puskat saavat kyytiä

Surkeasta kelistä huolimatta jatkoimme matkaa legendaariselle Cabo da Praia:n kahlaajarannalle. Kelistä huolimatta löysimme mm. keltajalkaviklon, kanadantyllin ja punajalkaviklon, joka on paikallisesti kova laji. Ihmetellessämme kahlaajia saapuivat paikalle myös ystäväni Seppo ja Hannu. He olivat juuri saapuneet saarelle ja lento oli kuulemma ollut ikimuistoinen :-)

Hetken jutustelun jälkeen lähdimme kohti Angra do Heroismon satamaa, jossa on viihtynyt jo lähes kaksi vuotta amerikkalaislaji paksunokkauikku.  

Paksunokkauikun etsintää

Lintu löytyikin aika nopeasti veneiden välistä. Yritin ottaa muutaman dokumenttikuvan siitä - alla yksi näistä.

Paksunokkauikku

Uikun jälkeen kävimme lounastamassa ja tämän jälkeen päätimme mennä etsimään saaren sisäosissa jo pidempään viihtynyttä amerikanharmaalokkia. Maisemat olivat kyllä hyvin samanlaiset kuin Irlannissa. Varsinkin kun keli oli aika surkea.

Reilun tunnin etsinnän jälkeen etsimämme löytyi. Lintu on todennäköisesti toisen kalenterivuoden yksilö ja paljon vaaleampi kuin aikaisemmin näkemäni yksilö. Näin elokuussa 2010 Irlannissa ensimmäisen kalenterivuoden yksilön ja nyt olikin mielenkiintoista vertailla pukutuntomerkkejä.

Amerikanharmaalokki

Iltapäivällä keli parani ja aurinko alkoi jälleen paistamaan. Päätimme viettää loppupäivän kahlaajia ihmetellessä. Matka jatkui siis takaisin Capo da Praia:n. Vuorovesi oli nyt korkealla, joten linnut olivat kivasti näkyvillä myötävalossa. Paikalla näimme mm. 19 valkoperäsirriä, 5 isosirriä, 4 kuovisirriä, suosirrejä, pulmussirrejä, 2 keltajalkavikloa, 2 punajalkavikloa, amerikanrantasipin, 16 mustapyrstökuiria, 2 tylliä, 2 kanadantylliä ja 10 tundrakurmitsaa.
 

kahlaajien ihmettelyä

Capo da Praia

Kahlaajien katsomisen välissä käväisimme Hannun ja Sepon kanssa katsastamassa meriliikenteen ja tilanne näytti aika hyvältä. Keltanokkaliitäjiä risteili sinne ja tänne ja näin olin saanut jo neljä uutta WP-pinnaa päivän aikana. Vaikka aamulla näytti siis pahalta, kääntyi päivä varsin hyväksi. Oli todella mielenkiintoista katsella talvipukuisia kahlaajia ja opetella niiden pukutuntomerkkejä. Myös lokkirintama tarjosi ihan kiitettävästi päänvaivaa.

Saapuessamme majoitukseen oli "härkätaistelu" jälleen alkanut. Tälläkertaa näyttämönä toimi majoituksemme eduskatu ja näin mekin pääsimme kantamuksinemme osalliseksi tästä "juhlasta". No pääsimme ehjin nahoin huoneisiimme ja olihan sitä pakko mennä parvekkeelle seuraamaan.

Härkä ja sen kohde

"tilanne päällä"