Euroopan halki kohti pikkusaarta

Nyt alkanutta lähes kahden viikon ulkosaariretkeä ei oltu mitenkään suunniteltu tälle vuodelle. Ajatus keikasta Azoreille oli toki mielessä, mutta suunnitelmissa vasta vuonna 2015. No asiat eivät aina mene näin ja elokuun lopussa ystäväni Markku soitti ja kysyi mahdollisuuksistani lähteä lokakuun alussa Corvolle. Vaikea tuollaiseen kysymykseen on kieltävästi vastata ja aloin heti järjestelemään asioita. Yllättäen kaikki loksahti paikalleen ja varausten, duunien ja lasten hoitojen osalta retki oli siis mahdollista tehdä.  Seuraavina päivinä pyrin päivittämään sanoin ja kuvin retkeäni eri Azoreiden saarissa. 

Vaatimaton 14 tunnin menomatka alkoi sateisesta Helsingistä ja lento lähti hieman myöhässä. Onneksi ei kuitenkaan liian myöhässä, koska ensimmäinen vaihtoni Genevessä oli aika tiukka. No vaihto meni ihan ok - tosin isoimman mietintäaiheen antoi lentoni aikana Suomesta löydetty aavikkokultarinta. Lintu  oli vasta Suomen toinen havainto ja ensimmäinen bongattavissa oleva. No ei auttanut jäädä harmittelemaan - elämä on valintojen tekemistä ja nyt olin saanut mahdollisuuden matkata kauas ja niimpä seuraavan lennon myötä saavuin Lissaboniin. 

Siellä minulla oli 5 tunnin vaihtoaika ja aikomukseni oli yrittää Lissabonin lähettyvillä esiintyviä C-kategoria lajeja. Kaikkiaan alueelta löytyy 4 tällaista, joista päätin kokeilla mustapääkutojaa, kultapiispaa ja vahanokkaa. Riisimainan olin päättänyt jättää paluumatkalle. Auton vuokraaminen kävi helposti  ja pääsin matkaan kohtuullisen nopeasti. 

Esiintymispaikka löytyi kivasti retkiraporteista tuttujen koordinaattien avulla. Heti kun hyppäsin autosta ulos kuului aivan valtava sirkutus ja laulu. Syke kohosi joka askeleella ja ajatukset uusista lajeista veivät miehen mukanaan. Laulava pikkulintuparvi osoittautui vahanokkaparveksi ja lintuja oli noin kymmenkunta samassa parvessa. Odottelukaan ei tuottanut uusia lajeja ja niimpä lähdin kiertämään aluetta.

Puskissa pyöriminen pisti hien pinnalle, koska ilma oli vaatimattomasti +26 ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Täällä oli siis täydellinen lomailukeli :-)

C-kategorialajien habitaattia

 Vaikka yritin katsoa jokaisen puskan ja linnun tarkasti ei etsimiäni vaan tuntunut löytyvän. Välillä kyllä etsiminen meni kohtuullisen haastavaksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Haussa on siis varpusta pienempiä pikkulintuja ja paikalliset puskat ovat kohtuullisen tiiviitä.

Lähes kahden tunnin komppaaminen ei tuonut enää uusia lajeja. Paikalla kyllä näkyi mm lehmähaikara, harmaahaikara, tuulihaukka, harmaasieppo, samettipääkerttu, heinäkerttu, peukaloinen, keltahemppo ja lisää vahanokkia. No ei auttanut kun palata takaisin lentokentälle yhden uuden lajin voimin. Paluumatkalle jäi siis haettavaa.

Viimeinen lentoni kohti Terceiraa lähti ajallaan ja saareen saavuimme hieman yli seitsämän paikallista aikaa. Majoituspaikkakin löytyi helposti ja mukavaksi yllätykseksi samassa majatalossa oli kaksi saksalaista lintumiestä majoittuneena. Heidän ja talon isännän kanssa rupateltiin pitkälle iltaan. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla ilmaiseksi, koska saaressa on käynnissä iso härkäfestivaali. Päivällä härkiä juoksutetaan kaduilla ja illalla ihmiset kiertävät talosta toiseen syöden ja juoden. Luonnollisesti musiikki myös soi ja soi muuten aika pitkään aamulle :-)  

Talon isäntä ja isännän tarjoilut