maanantai 5. toukokuuta 2014

Manna kuvauspäivä

30.4.2014

Herätyskello keskeytti kyllä todella sikeät unet klo 0540. Taisi edellinen vähemmän uninen yö kiitettävästi painaa, mutta jokatapauksessa uni siis maistui. Tarkoitus oli mennä kevyelle aamuretkelle ennen aamiaista, mutta homma pysähtyi majoituksen rappusille. Vettä tuli lähes vaakatasossa kiitettävän tuulen saattelemana. Ei muuta kuin takaisin pehkuihin.

Aamiaisen aikoihin saapui vielä Tomas vahvistamaan joukkuettamme. Hänen lento oli mennyt mainiosti ja oli innolla lähdössä retkelle meidän muiden kanssa. Ei muuta kuin kamat uudelleen selkään ja ulos. Homma lähtikin aika mainiosti liikkeelle, kun jo rappusilta Tero "blokkasi" alppinaakka parven vastapuolen rinteeltä. Aika makoisa oli kuitata yksi wp-elis taas plakkariin. 

Tiukkaa tapitusta

Hymyissä suin lähdettiin kipuamaan kohti ylärinteitä. Matkalla kuului kultahemppojen ääntä ja jokunen kulorastaskin näkyi.  Tarkoituksemme oli nousta tänään hieman korkeammalle kuin eilen. Kelikin oli muuttunut upeaksi.




Noustuamme jonkin matkaa pysähdyimme tarkastamaan tilanteen, että olisikohan mitään näkyvillä. Yllättäen löysimme ylärinteestä parven rakkapunavarpusia. Pienen pohdinnan jälkeen lähdimme Petrin, Jannen ja Sepon kanssa edelleen nousemaan rinnettä ylös kohti lintuja. Aikamme noustuamme saimme linnut näkyviin ja kuviakin alkoi syntymään.  Tilanne meni varsin mielenkiintoiseksi, koska lintuja oli nyt myös näkyvillä avoimesti niityllä alapuolellamme, jossa Tero, Ville ja Tomas niitä ihmettelivät. Seppo ja Janne päättivätkin lähteä alas kuvailemaan paremman valon toivossa.

Minä ja Petri jatkoimme kiipeämistä välillä ryömienkin. Linnut eivät olleet mitenkään erityisen arkoja, mutta eivät myöskään mitään helposti lähestyttäviä. Saimme kyllä kuvia ja erityisesti saimme tuntumaa miltä vuorikiipeily voisi tuntua...

Koiras rakkapunavarpunen
Petri työstää

Tarpeeksi kuvattuamme päätimme palata alas, jossa Janne ja Seppo edelleen kuvasivat lintuja leppoisassa aamuvalossa. Liityimme joukkoon ja saimmekin nyt kuvailla kivasti niin koiraita kuin naaraitakin.

Koiras

Naaras

Janne tykittää


Tero, Ville ja Tomas jatkoivat jo edeltä ylöspäin lumikanojen toivossa. Me taas aikamme kuvattuamme lähdimmekin suunnitellusta poiketen jo alapuolen pusikoihin. Jos vaikka vuorileppälintuja näkyisi. Matkalla alas yhytimme muutaman vuorihempon, mutta valitettavasti kuvia tästä ssp brevirostris alalajista ei onnistuttu saamaan.

Itse jäin vielä yrittämään kuvailla vuorikirvisiä, kun Seppo ja Petri jo jatkoivat alaspäin. Kirviskuvaus ei tuottanut yhtään mitään, joten minäkin päätin jatkaa matkaani. Saavutettuani puskat, päätin lähteä kiertämään niitä eri puolelta mitä Seppo ja Petri olivat kulkeneet. Lintuja olikin kivasti liikenteessä. Erityisesti rautiaista, vuoritiltaltteja, pajulintuja ja yksi pensaskerttu. Puolessa välissä yhytin sepelrastaan, joka jopa antoi ottaa itsestään muutaman ruudunkin.

Tapasin pojat puskien alapuolella, josta päätimme sitten jatkaa matkaa jokivarren puskiin. Matkalla alkoi näkymään päivän selkeä ykkösmuuttolaji eli pikkulepinkäisiä. Muutama niistä oli ihan yhteistyöhaluisia kuvaukseenkin.
pikkulepinkäinen, koiras

Kompattuamme aikamme jokilaakson puskia suhteellisen laihoin tuloksin, porukka jakautui osa kylälle oluelle ja osa jo päiväunia nauttimaan. Minä jäin vielä hieman kuvailemaan pikkulintuja ja testailemaan toimiiko "suhistelu" paikallisiin "hysyihin". Näytti toimivan, koska pajulinnut, vuoritiltaltit ja yksittäinen pyrstötiainen näyttäytyi jopa kuvauksellisesti.

Oman kuvausprojektinin keskeytti Sepon Walkie Tolkie päivitys...vuorileppälintuja kuvattavissa. Nopeasti tielle ja pelipaikalle. Pienen odottelun jälkeen yksi kolmesta linnusta näyttäytyi ihan kivasti. Tosin välimatkaa oli 300mm turhan paljon. Päätin kokeilla jatketta, koska valoa piisasi näin keskipäivällä. Odottelu palkittiin nyt kahden linnun voimin. Muutama kuvakin syntyi, vaikka valo olikin aika kova.

vuorileppälintu, koiras

"kirjurin" oma työnäyte


Kohtuullisten kuvien saattelemana päätettiin siirtyä kylälle wappuoluelle. Paikallinen olut kyllä maistuikin auringon paistaessa terassille. Seuraakin oli ihan mainiota hanhikorppikotkineen ja kalliopääskyineen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti